AROSUON AMI
Perustiedot - Luonne - Tulokset - Kuvagalleria - Videoita
Ami pysyy irrallaan pihamaalla sekä kotona että kyläpaikoissa, vaikkakaan täysin vahtimatta tätä ei voi jättää ellei halua hakea koiraa pois metsästä. Kesäisin se lenkkeilee jonkin verran vapaana. Vierailuille Amin voi ottaa huoletta mukaan ja autossa voisi luulla ettei Amia ole ollenkaan sen maatessa hiljaa omassa kopassaan. Erilaisissa tapahtumissa Ami on pomminvarma, se ei välitä mistään häiriöstä ja keskittyy vain ohjaajaansa. Koira on kuin "ihmisen mieli".
Ihmisiä kohtaan Ami on varaukseton ja erittäin ystävällinen, se nauttii kaikkien ihmisten antamasta huomiosta.
Ami tottelee jollain lailla kaikkia, mutta on erityisen kiintynyt omistajaansa: Taisi käydä niin että koira valitsi emäntänsä eikä toisinpäin.
Jos laumaamme liittyy vieras koira Ami hyväksyy tämän mukisematta. Se pyrkii välttämään kahakoita muiden koirien kanssa. Selväpäisempää dreeveriä en ole tavannut.
Metsään Ami lähtee innokkaasti kuten asiaan kuuluu.
"Työmaalla" Ami menee minkä jaksaa ja tulee useimmiten kutsusta pois, se yrittää parhaansa vaikka päivä venyisikin eikä se yleensä helpolla luovuta vaikean paikan tullen. Se osaa keskittyä työhönsä eikä tavallisesti anna oikein minkään häiritä, se ei lähde kylille kesken päivän eikä sotkeudu toisten koirien ajoihin. Vanhempana siihen tuntuu tulleen enemmän sitkeyttä.
Amin hakulaajuus on yleensä noin 100-400 metrin luokkaa, joskus tosin heitetään suurempiakin lenkkejä ellei elukoita löydy. Kuivahaku on yleensä ollut hyvää eikä koira kaihda vanhempiakaan jälkiä: Paremman puutteessa Ami on lähtenyt jäljille joiden päällä on kymmenkunta senttiä lunta ja napannut tästä jäniksen ylös. Tyyliltään Ami on hyvin jälkitarkka hakija ja ajaja. Joskus hitaahko haku koettelee ohjaajan hermoja koiran "kurkistellessa pensaanalusia", mutta toisaalta tästä on kehkeytynyt melko varma ylösottaja. Vanhemmiten koira on alkanut herätellä haukkusarjoin tai muutamin haukuin löytäessään yöjäljen, silti herättelyn erottaa tavallisesti vaivattomasti ajosta. Suuret yöjälkikentät ovat koiran heikkous, sillä tuhraantuu paljon aikaa kun jokainen jälki on käytävä erikseen läpi. Ajossa Ami on mielestäni hiukan liian tiukkasuinen: Ääni harvenee ja muuttuu heti koiran ollessa jäljessä ajettavaa. Jos jänis kertaa vanhaa ajojälkeä haukkua tulee melko harvakseltaan tai ei ollenkaan, ja näissä tilanteissa lähes aina vain yksiäänisesti. Kun koira pääsee "puhtaalle" jäljelle ja on jäniksen kannassa, muuttuu haukku tiheämmäksi kaksi- tai kolmiääniseksi. Haukku on mielestäni melko kuuluva, paras kuuluvuus on mitattu n. 1,2 km (sula keli, tasamaasto, metsää ja aukkoa). Hukalla koira ei tavallisesti haukahtele. Näin ollen ajossa on kuitenkin kertovuutta ja rehellisyys, mitä pidän tärkeinä ominaisuuksina. Amin ajolle on tyypillistä että jänis pyörii pienellä alueella, eikä parin tunnin ajo hehtaarin kokoisessa alassa ole lainkaan tavatonta, varsinkaan lumikelissä. Jänis ei todellakaan tule kiireellä koiran edessä ja hyvä passimies voikin saada useita paikkoja ampumiseen.
Pyrin käyttämään koiraa metsässä kaikilla mahdollisilla keleillä (paitsi tietysti kuumassa ja kovassa pakkasessa) eikä sen toiminnassa ole kovin suuria eroja säästä riippuen. Aivan rutikuivan kelin koira Ami ei kuitenkaan ole.
Ami on vanhetessaan parantanut ajovarmuuttaan ja ajot ovat pidentyneet niin että kokeisiinkiin uskaltaa lähteä näyttäytymään. Lisäksi olemme yrittäneet hiukan säästellä koiran jalkoja, eikä sen ole juurikaan annettu tehdä kolmea tuntia pidempiä ajoja vaikka kapasiteettia muuten olisikin.
Ajettavana toimii jänis tai rusakko. Kettua koira on pöläyttänyt vartin verran. Amilla on paljon saalisviettiä metsästystilanteessa, se on tappanut useita räkättirastaita, supin- ja villikissanpennut sekä käy epäröimättä kiinni kaatuneeseen jänikseen.
