EMÄNTÄ

Olen vähän päälle kolmikymppinen nainen, kotoisin Rantasalmelta. Asuin kymmenkunta vuotta Kuopiossa ja palasin perheeni kanssa Rantasalmelle syyskuussa 2020. Työelämässä olen terveyskeskuslääkäri, erikoistumassa yleislääketieteeseen.
Perheeseemme on kuulunut dreevereitä vuodesta 1997 alkaen. Ensimmäiset kaksi koiraamme olivat Erkki Variksen Yläahon kennelin kasvatteja: Yläahon Jami, joka oli kovin metsästysintoinen ja sitkeä koira. Muistan sen jääneen useamman kerran yöksi ajamaan, kun isä ei saanut sitä pois metsästä. Tuohon aikaan ei vielä gps- tutkia ollut, ja koiraa etsittiin "haravatutkan" ja korvakuulon varassa. Jamin kohtaloksi kuitenkin koitui liikenne, se jäi melko nuorena auton alle ja menehtyi. Sen jälkeen meille tuli Yläahon Jyri, joka sittemmin saavutti KVA-arvon ja muutama pentuekin sille siunaantui. Jyrin muistan olleen sitkeä ajamaan, kylmähaun kuitenkin ollessa sen heikkous varsinkin toisella erällä.
Itse kuljin aivan pienenä isän mukana kalalla ja lintumetsällä paljonkin, sitten kuitenkin teinivuodet menivät hevosharrastuksen parissa. En siis kovin aktiivisesti ollut dreeverillä metsästyksessä mukana ennen aikuisikää. Dreeverit kuitenkin ovat olleet koiria, joiden kanssa vartuin, kasvoin, lenkkeilin, leikin ja välillä painittiinkin.
Vuonna 2010 sain isältä ensimmäisen koirani Arosuon Amin ja sen myötä aloitin toden teolla metsästysharrastuksen, ase ja metsästyskortti hankittiin. Valitettavasti isä ei ehtinyt kanssani juurikaan kokemuksia enää jakamaan, sillä hän kuoli tapaturmaisesti keväällä 2011. Mutta dreeverit kuitenkin tulivat jäädäkseen! Samana vuonna taloon tuli Arosuon Elmeri, jonka myötä todella pääsin sukeltamaan syvälle dreeveriharrastukseen ja metsästämiseen. Elmeri toimi minulle opetusmestarina oikeastaan kaikkeen siihen, mitä tänä päivänä koirien kanssa teen. Elmerin kanssa ei aina ollut helppoa, ja sen myötä todella täytyi tutustua tarkemmin koirien elekieleen, lajityypilliseen käytökseen, kouluttamiseen ja koiran kanssa toimimiseen näistä näkökulmista. Elmerin kanssa saavutettu koemenestys, kokeissa ja kilpailuissa tavatut ihmiset ja vaihdetut ajatukset lienevät osasyynä siihen, että olen tänä päivänä tässä määrin mukana esimerkiksi kerho- ja järjestötoiminnassa. Harrastus on tuonut paljon sisältöä ja ihmisiä elämääni. Paljosta on siis Elmeriä kiittäminen!

Harrastan dreevereilläni toki ensisijaisesti metsästystä, mutta myös ajokokeita ja näyttelyitä. Takavuosina kävimme agilityssä, rallytokossa ja erilaisilla koirakursseilla, mutta ne ovat nyt oikeastaan Rantasalmelle muuton vuoksi jääneet. Jospa tulevaisuudessa saisin aktivoitua tätä puolta uudelleen, sillä dreeverillä on mahdollista tehdä muutakin kuin metsästää, kiertää kehiä ja lenkkeillä.

Joitakin koulutuksia ja kursseja on tullut käytyä dreevereihin liittyen: DRAJ/DKAJ palkintotuomari 2011, koetoimitsija 2016, jalostusneuvojan peruskurssi 2018, kasvattajakurssi 2019 sekä DRAJ/DKAJ ylituomari 2023. Tällä hetkellä kuulun luottamustehtävinäni Pohjois-Savon dreeverikerhon ja Suomen dreeverijärjestön hallituksiin. Rotujärjestön toimikunnista kuulun mm. jalostustoimikuntaan ja sääntötoimikuntaan. Minulle dreeveri on sitkeä ajava koira, jolla on suuri metsästysinto ja riistavietti. Jos sitkeys metsässä joltakin loppuu, niin sen tulee olla emäntä, ei koira! Arvostan ensisijaisesti itsenäistä laajaa hakua ja jäniksenajotaipumusta, petoverisyys tulee tässä hyvänä kakkosena. Näitä ominaisuuksia haluan vaalia ja ylläpitää koirakannassamme.
Mahdollinen kasvatustyöni tulee olemaan kotitarvekasvatusta eikä minulla ole intressejä laajamittaiseen kenneltoimintaan. Dreeveriasioissa minuun saa halutessaan ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen heidialukin (a) gmail.com tai Facebookin kautta.