EMÄNTÄ

Olen Heidi Lukin, kotoisin Etelä-Savosta Rantasalmelta. Ammatiltani olen lääkäri, tällä hetkellä teen erikoistumisopintoja yleislääketieteeseen. Metsästyksen kipinän sain kotoa jo pienenä, kuljin iskän mukana kalalla ja lintumetsällä paljon. Sitten kuitenkin teinivuodet menivät pääosin hevosharrastuksen parissa. En siis kovin aktiivisesti ollut dreeverillä metsästyksessä mukana ennen aikuisikää. Dreeverit kuitenkin ovat olleet koiria, joiden kanssa vartuin, kasvoin, lenkkeilin, leikin ja välillä painittiinkin.

Perheeseemme on kuulunut dreevereitä vuodesta 1997 alkaen. Ensimmäiset kaksi koiraamme olivat Erkki Variksen Yläahon kennelin kasvatteja: Yläahon Jami, joka oli kovin metsästysintoinen ja sitkeä koira. Muistan sen jääneen useamman kerran yöksi metsään ajamaan, kun isä ei saanut sitä pois metsästä. Tuohon aikaan ei vielä gps- tutkia ollut, ja koiraa etsittiin "haravatutkan" ja korvakuulon varassa. Jamin kohtaloksi koitui liikenne, se jäi melko nuorena auton alle ja menehtyi. Sen jälkeen meille tuli Yläahon Jyri, joka sittemmin saavutti KVA-arvon ja muutama pentuekin sille siunaantui. Näihin linjoihin pohjautuvat nykyiset koirani.
Vuonna 2010 sain iskältä ensimmäisen koirani Arosuon Amin ja sen myötä aloitin toden teolla metsästysharrastuksen koiran kanssa, ase ja metsästyskortti hankittiin. Amista ei valitettavasti tullut ns "huippukoiraa" metsästyksellisesti, mutta se antoi kipinän jatkaa dreeverien parissa, ollen koira jolla oli "ihmisen mieli". Vuotta myöhemmin taloon tuli Arosuon Elmeri, jonka myötä todella pääsin (tai jouduin) sukeltamaan syvälle dreeveriharrastukseen ja metsästämiseen. Elmeri toimi minulle opetusmestarina oikeastaan kaikkeen siihen, mitä tänä päivänä koirien kanssa teen. Elmerin kanssa ei aina ollut helppoa, ja sen myötä todella täytyi tutustua tarkemmin koirien elekieleen, lajityypilliseen käytökseen, kouluttamiseen ja koiran kanssa toimimiseen näistä näkökulmista. Vaikeudet selätettiin ja menestystäkin Elmerin kanssa tuli. Kokeissa ja kilpailuissa tavatut ihmiset ja vaihdetut ajatukset lienevät osasyynä siihen, että olen tänä päivänä imeytynyt mukaan myös kerho- ja järjestötoimintaan. Harrastus on tuonut sisältöä ja ihmisiä elämääni. Paljosta on siis Elmeriä kiittäminen!

Harrastan dreevereilläni ensisijaisesti metsästystä, mutta myös ajokokeita ja näyttelyitä. Takavuosina kävimme agilityssä, rallytokossa ja erilaisilla koirakursseilla, mutta ne ovat nyt oikeastaan Rantasalmelle muuton vuoksi jääneet. Jospa tulevaisuudessa saisin aktivoitua tätä puolta uudelleen, sillä dreeverillä on mahdollista tehdä muutakin kuin metsästää, kiertää kehiä ja lenkkeillä.
Joitakin koulutuksia ja kursseja on tullut käytyä dreevereihin liittyen: DRAJ/DKAJ palkintotuomari 2011, koetoimitsija 2016, jalostusneuvojan peruskurssi 2018, kasvattajakurssi 2019 sekä DRAJ/DKAJ ylituomari 2023. Tällä hetkellä kuulun luottamustehtävinäni Pohjois-Savon dreeverikerhon ja Suomen dreeverijärjestön hallituksiin. Rotujärjestön toimikunnista kuulun mm. jalostustoimikuntaan ja sääntötoimikuntaan. Minulle dreeveri on sitkeä ajava koira, jolla on suuri metsästysinto ja riistavietti. Jos sitkeys metsässä joltakin loppuu, niin sen tulee olla emäntä, ei koira! Arvostan ensisijaisesti itsenäistä laajaa hakua ja jäniksenajotaipumusta, petoverisyys tulee tässä hyvänä kakkosena. Näitä ominaisuuksia haluan vaalia ja ylläpitää koirakannassamme.
Mahdollinen kasvatustyöni tulee olemaan kotitarvekasvatusta eikä minulla ole intressejä laajamittaiseen kenneltoimintaan. Dreeveriasioissa minuun saa halutessaan ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen heidialukin (a) gmail.com tai Facebookin kautta.